Ystävyydestä

Taisin jo aiemmin mainita, että meille on tulossa ystäväperhe kylään uudeksi vuodeksi. Niin oli viime vuonnakin. Johtunee varmaan tästä joulun aiheuttamasta rauhallisuudesta, mutta eilen oli näköjään jo pakottava tarve nähdä ystäviä! Vietettiin meillä siis iltaa extempore ja vielä mahtavalla osallistumisprosentilla siihen nähden, että kutsuminen+suunnittelu alkoi samana päivänä. Oikeastaan idea oli miehen ja kaverit pääasiassa fudiksen piiristä, mutta en laittanut hanttiin ;) Tulipa siis testattua ennen vuodenvaihetta kuinka saadaan lapset nukkumaan vieraiden ollessa kylässsä. (Cecillä nyt kesti vähän normaalia kauemmin, että malttoi nukahtaa ja Lio ei varmaan edes noteerannut mitään ihmeellistä.) Tämä on musta kiva tapa nähdä välillä itsekin ystäviä, eikä vain eristäytyä lasten kanssa kotiin. Itse pääsee kätevästi vielä ihan inhimilliseen aikaan nukkumaan, kun muut suuntaavat yöhön. Harvemmin kuitenkaan on mahdollista lähteä miehen kanssa kaksin mihinkään. Ainakaan, jos lasketaan kaikki "pakolliset" menot pois. Että vois vaan lähteä ilman lapsia istuskelemaan ilman mitään sen ihmeellisempää syytä. Näin, kutsumalla kotiin, näkee välillä ystäviä jopa ihan livenä ;) Silloin aina muistaa, että fb ei kyllä korvaa näkemistä! Elikkäs HEI, ystäväni siellä kaukana, minä kaipaan teitä! Vaikka olenkin viimeisten kahdeksan kuukauden aikana nukkunut kolme kokonaista yötä, enkä ehkä aina jaksa soitella niiiin paljon...

Mites te muut lapsiperheelliset näette ystäviä? Tai miten vietätte uuttavuotta?