keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Viime syksyn Mammawod

Tekstin alkuperäisestä kirjoittelusta on aikaa, mutta laitetaan se nyt tänne =)






Ollaan käyty Roomeon kanssa nyt ahkerasti Crossfit salin Mammawodissa neljä  kuukautta 2x/vko. Vauvat on siellä lähes poikkeuksetta hereillä, mutta kun ikää tulee jatkuvasti lisää, on tämä meidänkin vauva jo malttanut olla rauhakseen viltillä lelujensa kanssa sen aikaa kun mamma treenaa. Lähtökohtaisesti vauvat ovat reunalla ja treeniliikkeet ovat samoja kuin normi treeneissä. Moniin liikkeisiin voi tarvittaessa ottaa vauvan syliin, jos on ns. känkkäpäivä. 

Mammawod on todella helppo, matalan kynnyksen paikka aloittaa treenit synnytyksen jälkeen. Kivaa treeniseuraa ja hyvät vetäjät! Vauvan iällä ei ole ala-ikärajaa, mutta käytännössä homma vaikeutuu siinä vaiheessa kun vauva ei enää pysy yhtään paikoillaan. 

Ilmoittautumisen ja muita tietoja mammawodista löydät TÄÄLTÄ Crossfit kirkkonummen sivuilta.  Menkää rohkeasti mukaan!


Meilläkin mammawod oli siis viime syksyn hyvä säännöllinen treeni, mutta nyt kevääksi keksitään jotain muuta. Roomeo täyttää kohta 9 kk ja kävelee jo tuen kanssa pieniä matkoja. Katsotaan kauanko saadaan vielä ensimmäisiä askelia odottaa..

lauantai 18. helmikuuta 2017

Äidin iso tyttö!


Nyt on tullut jo se päivä, kun meidän isoin vauva on ilmoitettu kouluun. Syksyllä alkaa sitten erilainen arki. Eskarilainenhan se on ollut jo tämän vuoden, mutta tosin päiväkodissa edelleen.

Cecilia on ollut pienestä saakka kovin omatoiminen ja huolehtivainen. Hän ennemminkin nauttii kotitöihin osallistumisesta ja kaikista luottotehtävistä kuin kiukuttelisi niistä. Tai näin oli ennen. Nykyään väännetään useammin kuin ennen siitä mistä kaikkien lasten vanhemmat varmaan, ruutuajasta! Saako pelata enkkupelejä vai syödäänkö ensin? Saako katsoa iPadia vai siivotaanko ensin? Rajanvetoja haetaan, varsinkin nyt kun koko perhe on ollut flunssassa, eikä vanhemmatkaan jaksaneet liikahtaa sohvalta.

Thaimaassa Ceci purki oma-aloitteisesti ensimmäisenä matkalaukun ja viikkasi vaatteet kaappiin. Kotona eniten apua onkin ollut pyykin viikkaamisessa tai vaatekaapin järjestämisessä. Ruuanlaitto on kiinnostanut aina veljeä vähemmän, mutta nykyään luonnistuu myös pöydän kattaminen. Omat lelut korjataan lähtökohtaisesti joka ilta ja astiat viedään aina ruuan jälkeen keittiöön.

Niin pitkälle kuin mahdollista, me yritetään pitää pelit hyödyllisinä. Eli enkkupelejä, eskarilaisille tarkoitettuja ääntämis- ja kirjoittamisharjoituksia yms. Näitä saa tehdä, kun muut arjen asiat on hoidettu ensin.

Kilpaurheiluun mukaan lähteminen on tuonut tullessaan uuden lentävän lauseen tähän perheeseen:
Mikä on eskarilaisen tärkein tehtävä? Huolehtia omista tavaroista!!


Kyllä tulisi suuri suru ja murhe, jos ensimmäinen ihka oma strasseja vaille valmis esitysasu häviäisi. Ensimmäiseen OVO cupiin aikaa 2 vkoa =)

Aurinkoista viikonloppua!

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Vessa selfie =)


Roomeon syntymän jälkeen olen käynyt pari kertaa ulkona hieman verkkareita päheämpiin asusteisiin sonnustautuneena. Omilla synttäreillä lokakuussa ja reilu viikko sitten Emmagaalassa. Kuva on jälkimmäisestä. Meikillä ja tukalla sai tästäkin kotiäidistä kaivettua ihan sähäkän näköisen daamin esiin. Voisi kai sitä useamminkin meikata =)

Lapset olivat samalla ensimmäistä kertaa kaikki yhtäaikaa hoidossa, kun iso-tädit laittoivat heidät nukkumaan. Hyvin oli mennyt! Uskalletaan lähteä ehkä joskus toistekin..?


 Paita ja kengät löytyivät Dubain reissulta, kynähame h&m alerekistä.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Hellou, it's 2017

Köh köh..osa 2

Viime blogi-tekstistä on kulunut ikuisuus! Monta luonnosta on jäänyt luonnoksiin ja jutut vanhentuneet ennen kuin on seuraavan kerran ehtinyt koneelle. Tuli eräässä yhteydestä blogista puhetta ja ajattelin taas ryhdistäytyä :/ Todennäköisesti tiedossa enemmän nopeita kuulumisia ja kuvia kuin mitään syvällisiä pohdiskeluja..

Viime joulu saatiin viettää sukulaisten ympäröimänä uudessa kodissa ja uusi vuosi ystävien luona. Sen jälkeen heti suunnattiinkin koko tammikuuksi thaimaahan, jossa mies vietti isäkuukauden. Reissusta varmasti vielä jotain kuvia tulossa.

Arkeen paluu on sitten tapahtunutkin oikein ryminällä. Kuten yleensäkin reissusta palatessa, ollaan koko poppoo oltu hirveessä flunssassa reilun viikon. Jäätävä kuiva yskä, joka ei ota loppuakseen. Pienimmäistäkin käytettiin taas lääkärissä, mutta ei onneksi ollut korvat. Isommat olivat tänään ensimmäistä päivää taas hoitokuntoisia, toivottavasti itsekin pääsee pian nauttimaan noista ihanista auringonsäteistä.

Miltä tuntui palata suomeen? 

Ilme kertoo kaiken...



Hyvää ystävänpäivää kaikille!