Imetyksestä

Lio sai kavereilta lainaan tällaisen oikein huikeen jenkki sitterin. Se pyörii ja hyörii ja siihen saa sydänäänet, musiikit tai  mb3 soittimet kiinni. Tämän lisäksi on alettu harjoitella hyppykiikussa olemista silloin tällöin.

Meillähän on tosiaan tästä viikosta lähtien ollut aivan kuin eri lapsi. Vinkkasinkin vähän aiemmin aiheeseen liittyen, että kävästiin lääkärissä. Hommahan meni niin, että viime sunnuntaina tajusin viimein olevani aivan totaalisen poikki! Koko pienen ikänsä Lionel on ollut tosi raskas hoidettava, oon imettänyt sitä päivisin lähes tunnin välein, se on nukkunut kaikki päivät 20-40min pätkiä ja ollut tyytyväinen vaan sylissä. Kitinä tai huuto on alkanut siis heti, kun sen on laskenut johonkin. Sunnuntaista lähtien päätin lopettaa imettämisen tai oikeammin pumpata kaikki maidot, jotta näen mitä tuo kundi oikeasti syö. Laskeskelin maitomääriä sunnuntain ja maanantain ja sitten käytiin lääkärillä. Lääkäri oli erikoistunut lasten allergioihin ja juteltuamme saimme sellaisen käsitysen, että hänen mielestään maitoallergia voisi olla ainut mahdollinen, mutta siihenkään hän ei oikein uskonut. Olin aloittanut Liolla soseiden maistelun hieman ennen 4kk ikää ja pari viikkoa poika nukkuikin paremmin. Sitten tuli neuvola käynti, jossa sanottiin ettei mitään tarvetta lisäruuille olisi ja kehotettiin antamaan vain makuannoksia soseita. No minähän niitä sitten vähensin ja huuto alkoi taas. Tajusin yhteyden vasta juteltuamme lääkärin kanssa. Laskemani maitomäärät tuolta parilta päivältä olivat aivan minimissään tuon ikäiselle pojalle. Olemme yrittäneet antaa Liolle maitoa pullosta imetyksen ohessa noin kuukauden ikäisestä asti, mutta hän on työntänyt aina vain pulloa pois ja suostunut syömään siitä erittäin harvoin. Soseiden aloituskin oli vielä niin opettelua, ettei homman nimi paljastunut meille vielä silloinkaan. Poikahan on ollut siis nälissään neljä kuukautta!

Imetyksen lopetettuani tuttipullon oli pakko kelvata ja tutinkin hän otti käyttöön heti ensimmäisenä yönä! Maanantaista lähtien ollaan tuupattu jätkänpätkä siis täytteen maitoa (omaa ja NAN:ia) sekä lääkärin kehotuksesta lisätty soseet kunnolla ruokailuihin pari kertaa päivässä. Nyt meillä nukutaan yöt 21-06. Aamu kuudelta pullollinen maitoa ja unet jatkuu. Joten unohtakaa kaikki mitä aiemmassa tekstissä kerroin meidän rytmin hakemisesta! Nyt päivätkin menevät nukkuen, syöden ja hymyillen. Kävelyillä en tarvitse enää manducaa mukana, koska tyyppi nukkuu puolentoista tunnin päikkäreitä ja viihtyy vaunuissa hereillä ollessaankin. Maanantain jälkeen ei huudon huutoa. Päivät menee ihmetellessä noita ruokamääriä, mitä se vetää. 1,5-2 tunnin  välein menee täys 200ml maitoa tai ylikin +soseet päälle. Enää en ihmettele yhtään, miten se on onnistunut vetämään meikäläisestä kaikki mehut.

Halusin kertoa, jos tästä jollekulle olisi hyötyä. Me ehdittiin kyllä kokeilla vaikka ja mitä tuon neljän kuukauden aikana. Asioita on välillä vaan tosi vaikea yhdistää. Neuvolassa poika on vissiin keikkunut ihan siinä käyrillä, koska oon jaksanut noin pitkään sitä tiheästi imettää. En usko kuitenkaan, että neljän kuukauden täyimetys oli noiden huutojen arvoista missään määrin, vaikka imetystä niin kovasti suositellaankin. Tavallaan mennyt aika harmittaa ja naurattaa samaan aikaan. Oikein kokeneita kahden lapsenvanhempia näköjään ollan =) Joten sanonpahan vielä täälläkin saman mitä Facebook-sivuilla totesin: jos lapsi itkee,anna sille maitoa! Kommentoida saa, veikkaan että aiheena on sellainen, johon monella löytyy mielipide :)

Viikonlopputerveisin vihdoinkin tyytyväisen poikalapsen äiti <3

Tapiolan liikennepuisto

Tällä viikolla ollaankin sitten jo ehditty visiteerata Tapiolassa useampaankin otteeseen. Cecilia testaili eilen liikennepuiston menopelit ja Lio käytettiin lääkärillä Pikkujätissä. Siitäpä myöhemmin enemmän :) Tänään taas käytiin katsastamassa parit tilat..Hmm. Työrintamalla riittää vilskettä!

Yleisfiiliksenä tänään voisin todeta, että tervetuloa uusi elämä! Nyt voisin kuvitella jo lähteväni ton lapsen kanssa vaikka lounaalle :)

 

Äipän tyypit, sekalaisessa järjestyksessä :)

On tullut käytettyä melko paljon tätä bloggerin mobiilisovellusta. Toimii ihan ok, on nopeaa muokata kuvat kännykällä ja lisätä tekstiin. Välillä käyn kuitenkin vielä jälkikäteen muokkaamassa tekstiä koneella, koska esim. kuvat heittelehtii tekstiin ihan random järjestykseen. Tekstin ja kuvien järjestystä ei voi myöskään muokata eli teksti tulee aina putkeen ja kuvat putkeen. Näissä mietteissä.. Hyvät yöt!

Neuvolassa käynnistä..

Viime kerran ruuat  oli siis haettu jostain vankilasta..siitä tuo otsikko, jos joku kummasteli. Kirjoittelen täällä aikas pää jumissa näitä juttujani ;)

Liolla oli neuvola. Tasan 4kk ikäisenä mitat olivat 6,3 kg ja 62,5 cm. On ollut syntymän jälkeen jatkuvasti vähän siskon mittoja pienempi. "Isä ja äiti mukana. Terve lapsi." oli lääkärin monisanainen kommentti =) Mutta kaikki siis ok.

Taidan vähän purnata, vaikka oon yrittänyt välttää sitä täällä blogin puolella, kun se nyt tuohon neuvolakäyntiin liittyy. Kuinka montaa teistä ärsyttää seuraavanlainen toiminta? Kyseltiin neuvolassa samalla terveydenhoitajalta noita lasten rokotusjuttuja, jotta saadaan kuntoon ennen reissua. Terkkari selitti, että Cecilialle voidaan antaa hepattiittirokotteet ja Lionel voi saada ennakkoon jonkun, koska on tuolloin jo puolivuotias. Hän kehotti meitä pyytämään resepti lääkäriltä Cecin rokotteeseen nyt samalla ja voisimme tulla sen avoneuvolapäivänä laittamaan. Rokotuskertoja tarvitaan kaksi ennen reissua ja tehoste vielä puolen vuoden kuluttua. Kun otimme asian lääkärin kanssa puheeksi hän ei suurin piirtein edes kuullut (vai ymmärtänyt?)  ja käski hoitaa kaikki rokote asiat Puolarmetsän terveysasemalla. No asia jäi sitten siihen. Eniten mua ottaa päähän tuo, kuinka eri ohjeet voi saada asioihin ja vielä samasta talosta! Sitten ihmetellään miksi vanhemmat ei osaa toimia oikein. Viimeksi vastaavanlainen tilanne sattui, kun lapsilla oli vesirokot. Mies vei Cecilian Puolarmetsään, jossa kyseltiin vihaisesti mitä he siellä tekivät, koska päivystys oli siirtynyt kuulemma jo ajat sitten Tapiolaan. Sitten kun vietiin Lionel Tapiolaan, siellä ihmeteltiin miksi me sinne tultiin, kun kuulemma alle 3kk ikäiset viedään aina suoraan Jorviin. Että ei mulla muuta muuta. Ja Liokin sanoo:

MURR...!!

Vankilaruokaa

Silloin tiedät ruuan olevan varmasti tuoretta ja luomua, kun se kannetaan kotiisi tällaisissa paperipusseissa!

Kiitos ÄITI <3

Häätunnelmissa

 Tässä menneen viikonlopun häähumussa tuli taas kerran mieleen tuo omakin pukuni...Yleisimpiä tapoja hankkia hääpuku ovat varmasti teettäminen, ostaminen tai vuokraus. (Onko muita? Lainaaminen??) Oman pukuni löysin aikoinaan Stoccan kantisalesta -20%:lla. Ihastuin pukuun heti. Tulihan siitä silti mekolle hintaa alushameineen kaikkineen. Ja mitäs sitten? Puku on seissyt kaapissa viisi vuotta.

Yksi suurimmista ongelmista, miksi en ole päätynyt pukuani myymään on helma, joka meni piloille illan kovassa menossa. Olen pesettänyt puvun, mutta helma ei lähtenyt puhtaaksi. Lisäksi helman päällä kulkeva pitsi sai reikiä korkkareistani. Joten sopivan ostajan pitäisi mahtua pukuun ja olla minua vielä sellaiset viitisen senttiä lyhyempi, jotta puvusta voisi lyhentää mustuneet kohdat pois. Aikas haastavaa..

Vasemmalla lanteella oli kukka, korsetti-osan päällä pitsikirjailu, helman päällä ilmava ohut pitsi ja selän napitukset oli valenapit, eli vetskarilla kiinni vaan. Puvussa oli laajus, joka oli kirkossa auki ja illan tanssit sitten napissa kiinni pehvan kohdalla. Tuolle laahukselle kiva vaihtoehto voisi olla pitkä huntu kirkossa, jonka voisi ottaa vihkimisen jälkeen pois jos haluaa. Onnittelijat kun usein vahingossa kiskovat hunnusta halatessaan.

Mutta kysymys kuuluukin, Missä Sinä säilytät hääpukuasi? Niille, ketkä ovat puvun teettäneet, on varmasti vieläkin isompi tunnearvo säilyttää sitä. Itse olen ajatellut, että olisihan sitä kiva vaikka seinälläkin roikottaa, jos olisi joku kiva paikka. Ainakin vuoden tai pari...;) Oon kyllä sanonutkin, että jokaisen lapsen jälkeen pitää juosta yksi maratoni ja kokeilla, että hääpuku mahtuu päälle =)

Ja aiheeseen liittyen sellainen vinkki, että muistakaa morsiammet pitää kimppua välillä muuallakin kuin puvun edessä! Itse huomasin jälkeen päin, että missään kuvissa ei näkynyt tuota puvun yläosaa, kun puristin niin jännittyneenä kimppua tiukasti sylissä koko päivän. Tyyliin..

07.07.07

Viikonlopun häissä mulla oli mukana omiin häihini ostama jakku, jota kylläkään onneksi ei tällä kertaa tarvittu, kun ilma oli niin lämmin! Mekko taas paljasti aika armotta mun vatsamakkarat, joten ei muita onnistuneita asukuvia tällä kertaa :/ Tässä kuitenkin vähän osviittaa mekosta, kengät oli joskus aikoinaan blogissa vilahtaneetkin.

Biisinä ihana Mamban - Saa koskettaa, joka oli lauantain häiden kirkkobiisi. Sen tulkitsijana oli aivan mahtava oopperalaulajan äänen omaava nainen! Sitä versiota kuunnellessa meni kyllä kylmät väreet!

Pikainen moi

Hellehatun voi ilmeisesti jo heivata nurkkaan. Kylmeneviä ilmoja kohden mennään. Cecilialla oli ollut oikein kiva "loma" viikonloppu ja Lionelin ensimmäinen hoitokertakin meni joten kuten..Saatiin vietettyä ihanat häät, onnea vielä suuresti tuoreelle avioparille!! Itse jaksoin korkkareissa kotiin asti, josta oon aika ylpee :) Palaillaan huomenna hääjuttuihin, nyt me aletaan kattoo leffaa!

Jonkinlainen päivärytmi?

Alkaa siis olla tuolla meidän vaavilla! Jee!! Nyt kun tuulettelee tarpeeksi aikaisin, niin voi sitten syyttää vain itseään, kun kohta ollaan taas pihalla kuin lumiukot. Mutta näin se suurin piirtein menee (kolmatta päivää...) :

Herääminen 8.00

Imetys 9.30

Päikkärit nro.1 9.30-11.15

Imetys + puolikas mangosose purkki 12.30

Päikkärit nro.2 13.00-14.00

Imetys 15.30

Imetys 16.30 (taitaa olla melko turha kerta, siis tapa tissi..jos sain vaihdettua tuttiin!?!)

Päikkärit nro.3 16.30-17.30

Imetys + iltapuuroa pari tl, sember eco luomu riisipuuro veteen tehtynä 19.30-20.00 välillä

Imetys tai omaa maitoa pullosta 120ml 21.00

Yöunille noin 21.45

Eka unipätkä ennen imetystä on noin 4-5h, sen jälkeen syöminen tihenee aamua kohden. Ja yleensä tuo aamuyön homma on sellaista, ettei kunnolla edes syödä, vaan ei suostuta nukahtamaan uudelleen ilmankaan.

Tuleehan tuosta päiväunia jo yhteensä melkein neljä tuntia. Kun jossain vaiheessa laskin pojan nukkuvan  päivällä vajaat 1,5h yhteensä pienissä pätkissä. En tiedä onko kiinteiden aloitus, ikä vai liikkumisen lisääntyminen rauhoittanut? Oon saanut hyvin pumpattua omaa maitoa nyt pakkaseen lauantain häitä varten. Mun äiti tulee hoitamaan, joten tässä hyvää infoa sinnekkin päin! Hyvin teillä sit menee!

Tyyppi on kohta jo puolet meikäläiset pituudesta =)

 

Cecilian kanssahan aikoinaan ei tarvinnut mitään tälläista rytmiä tarkkailla. Se nukahteli mihin tahansa kun väsytti ja oli erittäin helppo ja tyytyväinen typy, joten tää kaikki säätö on mulle ihan uutta. Nyt kohta neljän kuukauden jälkeen vauva-aikaa voi vaan todeta, että ensimmäisen lapsen jälkeen on ihan turha kuvitella tietävänsä lastenhoidosta mitään. Se toinen on kuitenkin jotain ihan muuta!

Lion farkut by KappAhl 68. Paita Seppälä Baby 62.

Kuvia viime viikolta...

Kaikkea ei millään ehdi blogissa päivitellä. Mutta eikös se niin ole, että yksi kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa??

 

Hyvähän se on tässä vaiheessa kesää löytää varastosta kasa sortseja :)

Makkari on saanut verhot ja valokuvia seinälle. Lio kikattaa nykyään ääneen, kun isosisko hyppii sängyllä! Kannatan pomppimista ihan motoriikan kehityksen perusteella.

Juoksemassakin on vähän käyty..Ei nyt sentään vielä maraton kunnossa ;)

Viikonlopun kuulumisia

Ajeltiin tänään lasten kanssa Tammisaaressa mummilassa. Käytiin katsomassa pientä suloista koiranpentua. Samalla jäätiin seuraamaan miehen peli Karjaalle. Päiväreissu, joten oli kivaa kun oli ohjelmaa. Mutta ei siitä mihinkään pääse, että rankkaahan näiden kanssa on! Olivat yhtä aikaa hiljaa 45min meno matkalla. Veikkaan että Liolla puhkee ekat hampaat muutaman päivän sisällä, koska jos ei se tänään huutanut, niin vähintään uikutti koko hereillä olo aikansa :( voi toista!

Lapsillekin maistui iltaruuat rankan päivän jälkeen. Lio söi purkillisen mango-sosetta ja Cecilia mustikkasoppaa muroilla.Miehet on vallanneet meillä olkkarin peleineen. Ihanaa, kun huomenna kaikki ovat kotona! Ja sitä piti vielä sanomani, että löysin eilen ihanan mekon viikon päästä oleviin häihin! Siitä lisää myöhemmin..Nyt ansaitulle yölevolle.

Näin hankin tatuoinnin

Tämän tekstin julkaisua on nyt odotettu! Ennen ensimmäistä tatuointiani olin melko pihalla koko aiheesta, joten ajattelin kertoa kuinka prosessi omalla kohdallani eteni.

Osa ehkä muistaakin, kun haaveilin tatuoinnista täällä bloginkin puolella aikoinaan jo tekstissä Tattoos. Silloin oli päätetty jo paikka ja suurinpiirtein mitä tatuointiin tulisi. Pohdiskelin pitkään tuota piirtämis prosessia ja elin jotenkin käsityksessä, että kun varaat tatuointi ajan puolen vuoden päähän, sinne mennään sitten valmiin kuvan kanssa ja piste. Liikkeisiin sisään astuminen asiaa kysyäkseni tuntui vaikealta, koska muistan nuorempana olleeni ystävän mukana hänen kysellessään aiheesta ja vastaanotto tatuointiliikkeessä oli vähintäänkin jäätävä.

Tänä vuonna kuume alkoi taas nousta. Haluan yleensä kaikessa yrittämisessä kannattaa paikallista. (Mistäköhän johtuu =)). Tiesin, että niittytorille oli tullut tatuoija Parturi-Kampaamo Capellon yhteyteen. Niinpä kävelin kerran sinne kun oltiin Lion kanssa vaunulenkillä. Tatuoija pystyi hyvin juttelemaan samalla, kun teki tatuointia asiakkaalle. Kerroin jonkin verran suunnitelmistani ja hän pyysi lähettämään s-postitse mallikuvia, joita olin googlettanut. Tekstin kohdalla paljon fonttivaihtoehtoja pystyi selaamaan Dafont.com:sta.

Siitä se sitten alkoi. Menin viikon kuluttua katsomaan Tommin piirtämää kuvaa ja jännityksellä mietin vastaisiko se yhtään mielessäni ollutta kuvaa...

Sitten piti kotona tietysti yrittää piirtää kuva ensin läpi voipaperille ja kokeilla siihen vähän eri juttuja..Tuloksena pelkkää hirveän näköistä sotkua! Antaa siis niiden piirtää ketkä osaa.

Miehellä samaan aikaan menossa sama projekti. Hänen versionsa vilahtaa seuraavassa kuvassa..

 

Ja vielä ennen tuota sovittua tatuointi päivää laitoin Tommille sähköpostia, josko voisin tulla vielä käymään, että piirrettäisiin kuvaa vähän lisää. Mulla oli sellainen olo, että teksteihin halusin vielä pikkuisen lisää kiekuraa =) Lähes lopullinen kuva oli mulla siis muutamaa päivää ennen tatuoinnin tekoa.

Tatuointi päivänä jännitti pikkuisen. Miehen tatuointi tehtiin ensin, joten näin siinä vaiheessa, miten alkuperäinen piirrustus viedään siirtokuvana iholle. Siihen päälle varsanaista kuvaa sitten aletaan tekemään. Miehelle tehtiin kuvaa neljä tuntia. Mulle piti jäädä aikaa noin 2,5 tuntia, mutta koska kuulemma kestin niin hyvin (?) ja Tommilla oli mahdollisuus jatkaa, niin tehtiin loppupeleissä mun kuvaa 5h! Saan kuulemma prassailla vähän sillä, että oon kestänyt 5h tatuointia ja vielä kylkeen. Ja noin ensikertalaisena. No sattuiko? Ei oikeastaan, mikään paikka ei ollut toista kipeämpi. Tuntumaan alkoi siinä vaiheessa, kun kolme tuntia oli tehty ja kropan omat adrenaliini varastot tyhjenee. Sen jälkeen oli ihan sama, ollaanko kainalon alla vai pakaran päällä, kyllä se vähän tuntui. Veskissä kävin kerran ja hörppäsin nopeen kupin cappuccinoa. Ja kovasti yrityksestä huolimatta, kuva jäi silti vähän kesken! Eli paluu pöydälle koittaa vielä muutaman päivän päästä..

Ja mä kun luulin saaneeni rusketusta tänä kesänä...?!

Me tässä Lion kanssa vielä vähän jännättiin, kumpi pöydälle menisikään ;)
 (Huomaa kävivarren kaunotar ja hirviö-tatuoinnit..Oli vähän Cecilian kanssa puuhaa.)