torstai 2. joulukuuta 2010

Torstai on toivoa täynnä!

Nyt on sitten ohi taas vähäksi aikaa ne ajat, kun tyttö voisi itsekseen lattialla leikkiä joitakin hetkiä. Tällä hetkellä sen meno on niin kovaa! Nousee seisomaan ihan mitä tahansa vasten..keittiön tikkaita, ruokapöydän tuoleja, eteisen peiliovia, pottaa, pinnasängyssä  ym. Siis ihan missä vaan. Ja arvaattte varmaan, että samaa tahtia se on alkanut myös kopsautella päätään :( Ei sitä onneksi paljon satu, mutta pientä huutoa se silti aiheuttaa.

Ekana iltana se oli vielä hauskaa, kun ei se mennyt nukkumaan vaan alkoi heilua pystyssä laitaa vasten kuin heinäseiväs =) Sen jälkeen se on ollutkin jo vähän tuskaisempaa, kun pitäisi yrittää saada tyttö nukkumaan. Mutta ei millään!

On siitä vaan kasvanut niin iso tyttö! Voi taivas..Kyllä mä uskon, että sille tulee tosi mahtava reissu Thaimaahan! Vaikka osa ihmisistä onkin sitä mieltä, ettei se siitä mitään tuu muistamaan jne. Mutta kyllä ne vaan siellä niin hyvänä pieniä lapsia pitää, että monet hymyt varmasti irtoo =)


Cecilia on isin kanssa työhommissa!

Tänään oltiin jo vaunulenkillä ulkona, eli elämä alkaa voittamaan tämän kaiken flunssaisuuden keskellä. Samalla reissulla hankittiin tytölle matkarattaat reissua varten. Ne tuli kannettua kätsästi siinä olalla vaunuja työnnelllessä. Eli ainakin tuli testattua tuo keveyspuoli. Ne on vielä kantokassissa, joten kuvia ei ole. Täytyy kohta mennä testaamaan kasaamista.

Tässä teille neiti, joka näyttää kieltä:


Cecilia sai tämän pomppukeinun (tai mikä sen nimi on?) nimpparilahjaksi Iso-tädeiltä. Ollaan me sillä muutamia kertoja hypitty. Kyllä se ihan tykkää. Oon kuullut, että kauheesti ei sais, ettei ala lapsi varvastamaan liikaa.

Ei kommentteja: