Kuva: Roosa Salminen
Tänään on laskettuaika, eikä mitään merkkejä sairaalaan lähdöstä havaittavissa.. Nyt alkaa kyllä olotila ja mieli sanomaan jo -kiitos riittää!
Eniten odotan olotilaa ilman jatkuvaa närästystä =) Lenkille olisi myös ihana päästä vielä tänä kesänä! Kateellisena katselin muiden fb päivityksiä HCR:ltä.
Kauniaisissa olisi ollut tänään Granin kotipeli, jonka jätin nyt väliin. Kahden lapsen kanssa pari tuntia matsissa ei vain enää kovinkaan innostanut.
Puhuttiin lasten kanssa aamulla lasketusta ajasta. Selvästi molemmat on olleet kovasti halimassa vatsaa ja Cecilia sanoikin, että häntä jännittää. Muuten kuviot pitäisi olla selvillä. Ymmärtävät, että isi lähtee äidin mukaan kun vauva syntyy ja heti sieltä ei kotiin päästä. Tulevat isin kanssa sitten katsomaan äitiä ja vauvaa ja myöhemmin vielä hakemaan kotiin. Ceci oli kaksi, kun Lio syntyi ja silloin Jorvissa käyminen oli yhtä kiukuttelua. Nyt odottelen jo huomattavasti reippaampaa käytöstä molemmilta. Saas nähdä kuinka käy!?!
Toisaalta hyvä, jos vauvalla ei ole kiire tulla...Taitaa tietää, ettei koti ole läheskään valmistumassa ;) Ensimmäiset kuukaudet voi nukkua meidän vieressä, mutta pinnasänkyä tänne sukulaisten nurkkiin ei sitten enää mahdukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti