Mummi oli kotoisin Karjalasta, Pyhäjärveltä. Siitä paikasta löytyi mummin seinältä kartta ja lyijykynällä piirretty kotitalo. Lähtö tuli ja koti jäi muistoihin..
Mulle mummi asui aina samassa paikassa, kylän korkeimmalla kohdalla, jonka parvekkeelta näkyi molemmat kirkot; uusi ja vanha. Koulun jälkeen mentiin usein mummille isoveljen kanssa, joko pyörillä tai rullaluistimilla. Ja joka kerta pakkasesta löytyi jäätelötuutit (joskus kahdetkin). Ne syötiin sitten parvekkeella, siellä mistä oli kylän parhaimmat näkymät. "Kaksi kirkkoa ja kolme kapakkaa", mummi sanoi aina.
Meidän suvussa naiset ovat persoja makealle. Mun kerrotaan kommentoineen asiaa mummille huomauttamalla, että "kannattaisi ehkä vähän laihduttaa niin sua jaksetaan kantaa arkussa". Melko kohteliasta ;) Olisi kiva tietää minkä ikäinen olen suorapuheisuudessani ollut.
Mummi matkusteli aikoinaan paljon ja toi joka matkalta muistoksi nuken. Nukeille hommattiin tietenkin oma lasivitriini ja pienenä tyttönä ne houkuttelivat suunnattomasti leikkimään kivoissa erivärisissä mekoissaan! Punamekkoinen flamego-tanssija oli suosikki. Joskus sainkin katsoa paria, mutta koristeeksi ne taisivat ennemminkin olla. Nuket muistan tahtoneeni, kun sen aika koittaa =) Taisi olla ikää hiukan enemmän kuin omalla tytöllä nyt..
Keppi-mummi, sanoivat kolmannen polven lapset aina kun käytiin kylässä. "Kyllä sillä vielä oli huumorintaju tallella!" oli yleisin kommetti aikuisten kesken vierailujen jälkeen. Se kertoi jo kaiken oleellisen, kolotuksista huolimatta pää pelasi. Viimeksi piti olla Celine Dion-silmälasit ja nytkin oli uudet jo tilattu, kehykset viimeisintä mallia! Ehkä parasta mitä muistoihin voi jäädä, että mummi tunnisti äänet jo käytävästä "ei kai sieltä vaan tule Terhi ja lapset?!" Olisi voinut olla tunnistamattakin..
Viime sunnuntaina puhelimeen tuli viesti -Mummi on nyt nukkunut pois 20.25- Sama päivä oli virallisesti Cecilian 4v. syntymäpäivä, mutta juhlat oli juhlittu jo lauantaina.. Ikäänkuin mummi olisi tiennyt..
Yötä vasten oli hyvä lähteä..
Diandra: Prinsessalle
5 kommenttia:
Voi muru. Ihania muistoja suuren surun keskellä. Tällaisella hetkellä voi vain ajatella että nyt hänen on hyvä olla ja aika levätä. Halaus ystävälle
Osanotto täältäkin! Meillä tämän kuun 18. päivä tulee kuluneeksi tasan vuosi oman rakkaan vaarin kuolemasta. Joka päivä hän on mielessä, mutta enää itku ei tule joka kerta häntä ajatellessa. Tuota laulua kuuntelin silloin itsekin.
Kiitos Laura. Hautajaiset kun pääsee työstämään niin varmasti se siitä..
Osanotto <3
Ihanan lämmin teksti, nosti kyyneleet silmiin :)
Kiitos Liisa..Kirjoittaminen helpotti jotenkin..
Lähetä kommentti