Lio sai kavereilta lainaan tällaisen oikein huikeen jenkki sitterin. Se pyörii ja hyörii ja siihen saa sydänäänet, musiikit tai mb3 soittimet kiinni. Tämän lisäksi on alettu harjoitella hyppykiikussa olemista silloin tällöin.
Meillähän on tosiaan tästä viikosta lähtien ollut aivan kuin eri lapsi. Vinkkasinkin vähän aiemmin aiheeseen liittyen, että kävästiin lääkärissä. Hommahan meni niin, että viime sunnuntaina tajusin viimein olevani aivan totaalisen poikki! Koko pienen ikänsä Lionel on ollut tosi raskas hoidettava, oon imettänyt sitä päivisin lähes tunnin välein, se on nukkunut kaikki päivät 20-40min pätkiä ja ollut tyytyväinen vaan sylissä. Kitinä tai huuto on alkanut siis heti, kun sen on laskenut johonkin. Sunnuntaista lähtien päätin lopettaa imettämisen tai oikeammin pumpata kaikki maidot, jotta näen mitä tuo kundi oikeasti syö. Laskeskelin maitomääriä sunnuntain ja maanantain ja sitten käytiin lääkärillä. Lääkäri oli erikoistunut lasten allergioihin ja juteltuamme saimme sellaisen käsitysen, että hänen mielestään maitoallergia voisi olla ainut mahdollinen, mutta siihenkään hän ei oikein uskonut. Olin aloittanut Liolla soseiden maistelun hieman ennen 4kk ikää ja pari viikkoa poika nukkuikin paremmin. Sitten tuli neuvola käynti, jossa sanottiin ettei mitään tarvetta lisäruuille olisi ja kehotettiin antamaan vain makuannoksia soseita. No minähän niitä sitten vähensin ja huuto alkoi taas. Tajusin yhteyden vasta juteltuamme lääkärin kanssa. Laskemani maitomäärät tuolta parilta päivältä olivat aivan minimissään tuon ikäiselle pojalle. Olemme yrittäneet antaa Liolle maitoa pullosta imetyksen ohessa noin kuukauden ikäisestä asti, mutta hän on työntänyt aina vain pulloa pois ja suostunut syömään siitä erittäin harvoin. Soseiden aloituskin oli vielä niin opettelua, ettei homman nimi paljastunut meille vielä silloinkaan. Poikahan on ollut siis nälissään neljä kuukautta!
Imetyksen lopetettuani tuttipullon oli pakko kelvata ja tutinkin hän otti käyttöön heti ensimmäisenä yönä! Maanantaista lähtien ollaan tuupattu jätkänpätkä siis täytteen maitoa (omaa ja NAN:ia) sekä lääkärin kehotuksesta lisätty soseet kunnolla ruokailuihin pari kertaa päivässä. Nyt meillä nukutaan yöt 21-06. Aamu kuudelta pullollinen maitoa ja unet jatkuu. Joten unohtakaa kaikki mitä aiemmassa tekstissä kerroin meidän rytmin hakemisesta! Nyt päivätkin menevät nukkuen, syöden ja hymyillen. Kävelyillä en tarvitse enää manducaa mukana, koska tyyppi nukkuu puolentoista tunnin päikkäreitä ja viihtyy vaunuissa hereillä ollessaankin. Maanantain jälkeen ei huudon huutoa. Päivät menee ihmetellessä noita ruokamääriä, mitä se vetää. 1,5-2 tunnin välein menee täys 200ml maitoa tai ylikin +soseet päälle. Enää en ihmettele yhtään, miten se on onnistunut vetämään meikäläisestä kaikki mehut.
Halusin kertoa, jos tästä jollekulle olisi hyötyä. Me ehdittiin kyllä kokeilla vaikka ja mitä tuon neljän kuukauden aikana. Asioita on välillä vaan tosi vaikea yhdistää. Neuvolassa poika on vissiin keikkunut ihan siinä käyrillä, koska oon jaksanut noin pitkään sitä tiheästi imettää. En usko kuitenkaan, että neljän kuukauden täyimetys oli noiden huutojen arvoista missään määrin, vaikka imetystä niin kovasti suositellaankin. Tavallaan mennyt aika harmittaa ja naurattaa samaan aikaan. Oikein kokeneita kahden lapsenvanhempia näköjään ollan =) Joten sanonpahan vielä täälläkin saman mitä Facebook-sivuilla totesin: jos lapsi itkee,anna sille maitoa! Kommentoida saa, veikkaan että aiheena on sellainen, johon monella löytyy mielipide :)
Viikonlopputerveisin vihdoinkin tyytyväisen poikalapsen äiti <3
5 kommenttia:
Hienoa kuulla - niin Lion kuin äidinkin puolesta! :)
Mä olen aina ollut vähän huono kuuntelemaan noita neuvolan ohjeita...mun mielestä ne ei aina vaan ole...hmm..voisinko sanoa, oikeita. Tai sanotaanko, että samat ohjeet eivät käy kaikille lapsille. Jokainen lapsi on erilainen.
Meillä on nyt neljäs kokoyönnukkuja, heti alusta asti ollut. (kop-kop-kop..koputetaan nyt puuta... :)) Marius täytti eilen 5kk ja syö sellaisia määriä soseita ja puuroa, että ihan ihmetyttää! Ja on syönyt jo kuukauden ajan.
Se on totta, mitä totesit lopuksi - jos lapsi itkee - ANNA HÄNELLE RUOKAA! Tietysti on olemassa poikkeuksia, allergioita, vatsavaivoja, ym., mutta liian usein, siis todellakin LIIAN usein, kyse on vain siitä, että äidin oma maito ei vaan riitä, vaikka niin hyvää onkin.
Hyvää ja nautinnollista syksyä Terhi koko teidän poppoolle! <3
Mirva :)
Kiva kun kirjotit tästä näin avoimesti. Imetys taitaa olla äitien (ja välillä myös muiden) keskuudessa kuumien ellei jopa polttavien mielipiteiden aihe.
Meillä tarvittiin alusta asti lisämaitoa ja mä olen pitänyt periaatteena sitä että pääasia mitä lapsi syö, kunhan se saa tarpeeksi ruokaa. Se on sekä lapsen että etenkin äidin etu, että lapsi on kylläinen. Yleensähän se tarkoittaa myös tyytyväistä lasta :)
Tsemppiä arkeen ja toivottavasti saat nyt kaivattua lepoa!
-Liisa
Kiitoksia kaiffarit :)
Sellainen pointti tuli ainakin vielä mieleen, jos epäilet saako lapsesi tarpeeksi ruokaa..Niin meillä Lionel ei ainakaan koskaan puklaillut ennen tätä viilkkoa. Aivan selkeä ero heti, kun alkoi saada tarpeeksi ruokaa niin ylimääräiset tulevat pukluina pois. Joten ole innoissasi, jos saat siivottavaa ;) Se on hyvä juttu!!
Mulla oli täysin sama tilanne esikoisen kanssa. Täysimetin alussa ja lapsi huusi päivät ja illat ja päivisin nukkui vain 30 min pätkiä. Jossain vaiheessa sattumalta kokeiltiin antaa pulloa ja sinne se upposi samantien ja lapsi nukahti tyttyväisenä. Siitä sitten aloin yhdistellä asioita toisiinsa ja niinpä vain huudot loppui kuin seinään kun lisättiin lisämaito tissin ohelle.
Nyt toisen lapsen kanssa olen jo sairaalasta asti varautunut tähän ja olen antanut aina iltaisin pulloa jos vähänkin itkee tissin jälkeen tai vaikuttaa tyytymättömältä. Iltahuutoja ei ole ollut lainkaan tämän toisen kanssa! Ei niin mitään, tyytyväinen vauva vaan.
Kyllä se niin on niinkuin sanoit, vauva pääsääntöisesti itkee nälkäänsä. Ja on tosi surullista, että joka paikassa vain toitotetaan, että "on harvinaista että rintamaito ei riitä". Minun kokemus on ainakin se, että on jopa hyvin todennäköistä, että rintamaito ei riitä jos vauva kasvaa kovin nopeaan tahtiin...
Kiitos kommentistasi!
Kovin yleiseltä tuntuu omassa ystäväpiirissäkin tämä olevan, nyt kun on asia tullut ilmi. Varsinkin ensimmäisen lapsen kanssa monet kuuntelevat kirjaimellisesti neuvolan ohjeita, jotka tietysti pyrkivät tukemaan täysimetystä. Vaatii kyllä ammattitaitoa osata kuunnella lapsiperheitä siellä. Muistan joka kerta sanoneeni kuinka vauva itkee paljon ja on tyytymätön, mutta en itsekään oikein osannut hahmottaa mikä määrä itkua nyt sitten on paljon..? Ruokamääristä ei silti tullut koskaan puhetta, muuta kuin tuo viimeisimmän kerran kehotus vähentää soseita entisestään.
Lähetä kommentti