Lasten matkassa

Tuolla meidän tättäräällä alkaa huomenna parin viikon loma päiväkodista. Koko kaksi viikkoa on sillä jo tietysti buukattu ohjelmaa täyteen, mummilat sun muut! Mun isä aina soittaessaan ihmetteleekin, kun Ceciliaa ei juurikaan koskaan tavoita, on niin menevää tyttöä. Mutta eipä kait se niin huono homma ole? Päiväkodissa reilun kuukauden päivät on menneet hyvin. Kerran se on siellä hoitajalle polkenut jalkaa, kun ei tahtonut mennä vielä puistosta sisälle. Ja kerran tuli itku kun satuttiin törmäämään pihalla. Mutta siitäkin selvittiin, kun saatettiin Lionelin kanssa sisko vain sisälle ja sovittiin, että äiti tulee hetken päästä hakemaan. Muuten siis vilkuttelee kovin reippaasti heipat aamuisin.

 

 

Tämä toinen sankari senkun kasvaa kovaa vauhtia, mutta käy vähän hankalaksi joka kerta kun pitäisi opetella syömään pullosta..:( Kerran päivässä yritän nyt treenailla, jotta miehen olis välillä mahis jäädä kotiin hetkeksi sen kanssa. Viime viikolla olin ripsihuollossa ja poitsu oli huutanut koko tunnin :( Ei kiva kummallekkaan. Ja ensi viikolla olis kampaaja...Siispä lisää treeniä, jotta maito alkaisi maistumaan.

Nyrkit on jo löytyneet ja kuolaa valuu siihen malliin, että hampaita on luultavasti tiedossa pian. Kääntymiset ei oo vielä alkaneet yhtä vahinkoa lukuunottamatta, josta on jo useampi viikko. Silloin taisi vahingossa painava pää kääntää ukkelin vatsalta selin :)

Nyt pian nukkumaan! Oon ollut tän viikon aivan tööt. Eilenkin me herättiin Lion kanssa puoli yhdeltä päivällä!?!