Kävin tänään salilla. Rauhallista ja mukavaa, ilman tyttöä. Olin hetken Cross Trainerilla ja tein vapailla painoilla käsi- ja selkälihaksia. Mun ryhti on huonontunut tosi paljon parin viime vuoden aikana. Johtunee imetyksestä ja lapsen kantamisesta, mutta myös vähemmälle jääneestä salitreenistä. Oon alkanut oikein kaivata treeniä yläkropalle.
Alkuraskaudesta voin niin pahoin, että liikunta jäi kokonaan. Keskiraskauden aikana alaselkä alkoi oireilla salitreenistä, joten kävin sen sijaan jonkin verran pilateksessa ja fitness fusion-tunnilla. Ovat melko samantapaisia ryhmäliikunta tunteja. Sitten oli taas jonkin aikaa taukoa kaikesta ja nyt alkaa olla sitä energiaa palata kävelylenkkien lisäksi myös muihin treeneihin.
Energisyyteen voi tietysti vaikuttaa myös se, että oon ollut reilut kaksi viikkoa nyt lähes kokonaan ilman sokeriherkkuja. Mehutkin on vaihtuneet sokeroimattomaan. Tuntuu jotenkin nyt siltä, että miksi odottaa sitä synnytystä ja alkaa sen jälkeen elää terveellisemmin, kun voisi olla energinen ja treenirytmissä kiinni jo valmiiksi uuden tulokkaan saapuessa. Eilen tulikin hyvä Jutta ja superdieetit-jakso, jossa puitiin tätä samaa asiaa. Mm. että äitiys ei oo syy olla huonossa kunnossa, eikä niitä suklaita ja pullia kukaan äitienkään suuhun väkisin lykkää ;)
Kuvat Googlen kuvahaku.
Oman kokemuksen mukaan väsymys voi hetkittäin olla niin suurta, ettei jaksa lähteä liikkeelle. Mutta itse mahan olemassa olo ei estä liikkumasta, korkeintaan rajoittaa pienen osan liikkeistä. Hyvänä motivaattorina itselläni toimii tällähetkellä edes pieni mahdollisuus siitä, että lapsi syntyisi nopeammin, kun pysyy liikkeessä..?? Vaikka juuri nyt tuntuukin siltä, että oleile vaan siellä masussa rauhassa, niin saadaan kaikki valmiiksi =) Mutta voin vain kuvitella fiiliksen silloin, jos lasketusta ajasta alettaisiin mennä pari viikkoa yli niin kuin viimeksi!
Tsemppiä liikuntaan muillekkin! Omalla tahdilla =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti