Yksi syvä huokaus.

Nyt olis ihan hyvä aika yrittää taas vähän rauhoittua..Yritän mantrata itselleni, -Nauti nyt kun se lapsi on vielä masussa! Kohta niitä on täällä kaksi ja se ei siitä ainakaan yhtään helpotu, tämä arki.- Hyvästi ne vähätkin mahdollisuudet päiväuniin. Pinna vaan on tosi kireellä koko ajan..? (Mites muut raskaana olijat?? Kun tuntuu, että kaikki toiset on aina niin onnensa kukkuloilla!) Suutun ihan pienistäkin asioista ja kihisen sitten itsekseni, kun en oo mitään räyhääjä tyyppiä. Ja sitten vielä siihen päälle mokailen itse kaikenlaisia juttuja...

Eilen aloin pohtimaan oikein urakalla, kuinka mun tilille ei oo ilmestynyt tammikuun lopussa sitä Kelan huikeata 400€:n sponsia?? Kunnes tajusin, että oon itse hakenut aikoinaan hoitovapaata vuoden 2011 loppuun! Silloin kun täytin hakemuksen olin vähän suunnitellut meneväni jo syksyllä töihin ja ajattelin laittaa hakemuksen varmuuden vuoksi kunnolla pitkäksi..että voihan sen aina perua. Nyt kävikin toisin päin :( No täytyy raahautua tänään selvitteleen asiaa.

Onneksi joulupukki toi meille lahjaksi DeLonghin ekspressokeittimen! Siitä voi tällaisina hetkinä sitten värkkäillä cappuccinot ja huokaista pari kertaa. Ja vähän miettiä, mikä on elämässä oikeesti tärkeetä..

Lähdettiin nimittäin ajeleen tytön kanssa viime perjantaina kahdentoista aikoihin mummulaan. Hämeenlinnanväylää pitkin onneksi! Ja ONNEKSI päästiin ehjinä perille..kaikki eivät päässeet :( Eipä varmasti oltais lähdetty, jos uutisoinnit olisi tulleet ennen sitä. Nurmijärveltä eteenpäin paistoi kuitenkin aurinko koko matkan ja miniloma teki hyvää!