Meille molemmille oli tärkeää saada viettää jouluaatto kotona vanhempien luona. Käytiin koulua ja laskettiin tarkkaan päiviä, että ehditään reissuun, jos lähdetään heti joulun jälkeen. Meillä oli lennot Sri Lankaan Tapaninpäivän jälkeisenä päivänä.
Muistan hyvin sen aamun 2004, kun heräsin ja luin uutisia. Menin herättämään silloisen poikaystävän ja sanoin, että mahdetaankohan päästäkkään lähtemään.. Joku mutavyöry.. Päivän verran ihmeteltiin, kunnes matkatoimisto perui matkan. Silloin otti päähän! Ei tietoakaan kuinka vakavasta asiasta oli kyse. Tarjolla oli viikko Inglesissä, lähtö viikkoa myöhemmin. Päädyttiin rahojen palautukseen ja lukkiuduttiin Munkkiniemen yksiöön moneksi päiväksi pettymyksinemme.
Niin monella tilanne oli toinen :( Aina tulee vaan mieleen, että meidän varalle oli jollain kai vielä jotain... Nyt on kaksi ihanaa lasta ja avioeloa takana seitsemän vuotta. Tuolloin peruuntui meidän ensimmäinen yhteinen unelmamatka.. Niitä on ehdittykkin sitten tekemään melkein kerran vuodessa uusia. Sri Lanka on edelleen näkemättä.. Tänä jouluna on tullut dokumentteja jälleenrakentamisesta. Ehkä vielä mekin päästään näkemään se?
Suosittelen katsomaan elokuvan, jos pystyt. Kynttilä Tsunamissa kuolleiden muistolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti