Oon kirjoittanut tätä blogia jostain viime vuoden puolivälistä lähtien. Aluksi varovaisesti ja tarkkaan miettien mitä kirjoitan ja mitä kuvia laitan. Välillä taas paljastanut asioita miettimättä juurikaan kuka tekstejä lukee. Tykkään lukea muiden blogeja lapsista, kodeista. vaatteista ja tekemisistä. Ja varsinkin tykkään katsella kuvia!!
Blogeista saa usein sellaisen kuvan, että niiden kirjoittajat on oikein supertyyppejä, superäitejä..jaksavat tuunailla vanhoja juttuja uusiksi ja jaksavat tehdä perheen kanssa kaikkea kivaa. Varmasti tällainen kuva syntyy usein siitä, että yleensä kerrotaan kun tehdään jotain. Tottakai. Kukapa jaksaisi lukea tai edes kirjoittaa sellaista blogia, jossa lukisi "makasin sohvalla koko päivän." "ja lapsille ei kelvannut tänään taas mikään. kitsivät vaan."?
Kivoja juttuja on kiva jakaa muiden kanssa! Ja kivoja juttuja on kiva lukea, innostua niistä ja kokeilla itsekin..vaikka yhdistellä jotain uusia vaatteita keskenään. :)
Mutta mitä kirjoittaa sitten, kun tapahtuu jotain ikävää? Kun haluaisi purkaa mieltään täällä, mutta ei oikein tiedä mitä sanoa..?
Aina välillä lukemistani blogeista joku sulkeutuu. Ihan tosta vain, ilman selityksiä. Aika jännä olo tulee, kun asian huomaa..Väkisinkin sitä miettii mitäköhän on tapahtuntu? Joku ehkä vaan kyllästyy blogin pitämiseen tai muuttaa mieltään ja ei haluakaan jakaa kuviaan ja kokemuksiaan julkisesti. Asian takana ei ehkä ole mitään sen dramaattisempaa.
Taas yksi tekstipostaus, ilman kuvan kuvaa, joka piristäisi tylsää tekstiä =( Mutta lukekoon ken jaksaa. Nyt mielessä pyörii vain yksi kappale, jota en löydä käsiini mistään, jotta saisin kuunnella sitä repeat:lla. Ei löydy Spotyfysta, ei oo Youtubessa ja mun tavarat on pahvilaatikoissa yhdessä täydessä huoneessa, josta CD:itä on turha etsiä.
Stella: Hipaisun päässä.. (on ehkä biisin nimi..?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti