Nyt on tullut jo se päivä, kun meidän isoin vauva on ilmoitettu kouluun. Syksyllä alkaa sitten erilainen arki. Eskarilainenhan se on ollut jo tämän vuoden, mutta tosin päiväkodissa edelleen.
Cecilia on ollut pienestä saakka kovin omatoiminen ja huolehtivainen. Hän ennemminkin nauttii kotitöihin osallistumisesta ja kaikista luottotehtävistä kuin kiukuttelisi niistä. Tai näin oli ennen. Nykyään väännetään useammin kuin ennen siitä mistä kaikkien lasten vanhemmat varmaan, ruutuajasta! Saako pelata enkkupelejä vai syödäänkö ensin? Saako katsoa iPadia vai siivotaanko ensin? Rajanvetoja haetaan, varsinkin nyt kun koko perhe on ollut flunssassa, eikä vanhemmatkaan jaksaneet liikahtaa sohvalta.
Thaimaassa Ceci purki oma-aloitteisesti ensimmäisenä matkalaukun ja viikkasi vaatteet kaappiin. Kotona eniten apua onkin ollut pyykin viikkaamisessa tai vaatekaapin järjestämisessä. Ruuanlaitto on kiinnostanut aina veljeä vähemmän, mutta nykyään luonnistuu myös pöydän kattaminen. Omat lelut korjataan lähtökohtaisesti joka ilta ja astiat viedään aina ruuan jälkeen keittiöön.
Niin pitkälle kuin mahdollista, me yritetään pitää pelit hyödyllisinä. Eli enkkupelejä, eskarilaisille tarkoitettuja ääntämis- ja kirjoittamisharjoituksia yms. Näitä saa tehdä, kun muut arjen asiat on hoidettu ensin.
Kilpaurheiluun mukaan lähteminen on tuonut tullessaan uuden lentävän lauseen tähän perheeseen:
Mikä on eskarilaisen tärkein tehtävä? Huolehtia omista tavaroista!!
Kyllä tulisi suuri suru ja murhe, jos ensimmäinen ihka oma strasseja vaille valmis esitysasu häviäisi. Ensimmäiseen OVO cupiin aikaa 2 vkoa =)
Aurinkoista viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti