...ainakin huomiseen!
Ilta käytettiin henkiseen tukeen ja tee-terapointiin kyläillen rakkaan ystävän luona. Korostan terapiatuen tärkeyttä!! Se on meinannut vallan unohtua tässä töihin paluun myötä :( Samalla lapset terapoivat toisensa riehumalla aivan nukahtamispisteeseen, joten mä saan nauttia hetken hereillä vaikka tästä..
Odotan erittäin suurella jännityksellä, eikö tosiaan pariisilaislapsilla ikinä flippaa..??
Tällä nimittäin suhteellisen usein, vaikkei heti uskois....ulkonäkö voi pettää!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti